Päätinpä pyöräillä

Eilen otin itseäni vähän niskasta kiinni ja päätin uhrautua pyörällä töihin. Menomatka sujui aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Ehkä jopa hieman turhankin lämpimässä. Siinä kahdeksan aikaan illalla katsoin ulos ikkunasta ja totesin taivaan melkoisen synkäksi. Vettä alkoi sataa melko lujaa. Kauaa ei kuitenkaan satanut joten elättelin toiveita, että pääsen kuivin nahoin kotiin illalla. No....

tältä mä taisin sit kuitenkin näyttää kun kotiin pääsin

Työpaikan pihasta kun lähdettiin (mulla oli siis onneksi myös kaveri siinä kastumassa) ei satanut. Pari piskoa tuli. Vajaan kilometrin verran päästiin, kunnes sit alkoi sataa ihan riittämiin. Ei onneksi kaatamalla, mutta sen verran että varmasti kastui. 

Kevyet kesäkengät siinä sai vähän kosteutta. Kesä kuivattaa :)

Pitää mennä kokeilemaan vieläkö kengistä voi vääntää vettä vai olisko jo kuivahtaneet. Ei puuttunut kun shampoo matkasta niin olis saanu hiuksetkin pestyä samalla. Ei pieni kesäsade vaarallista oo. Oon tainnu kertoilla täälä jo aiemmin sadepyöräilyistäni. Tällä kertaa kastui kyllä huomattavasti pahemmin kun viimeksi. 

Tääläkin (niinkuin ympäri Suomea) oli sillon illalla sadellut siis oikein reippaastikin ja ukkosen takia oli menny sähkötkin muutaman kerran. Niin meni meillä töiskin ja sielähän kaikki systeemit kaatuu aina kun niin käy. Tällä kertaa ne saatiin onneksi kuntoon vartissa. Viimeksi meni parisen tuntia. Tänään siis otan varman päälle ja autoilen :)

Lämmintä piisaa

Nyt täytyy sanoa, että melkosen lämmintä jopa meikäläisen makuun. Ei toki saa valittaa, kun se viileäkin kausi meitä melko varmasti taas masentaa. Näillä helteillä ei oo kyllä huvittanu hirveesti puuhastella. Eilen hyökkäsin heti aamusta, tai niin aamusta kun nyt ylipäätään kehtasin näin rivarissa, leikkaamaan nurmikkoa. Sillon ei ihan ollut niin paahtavaa, että pystyi hyvin vielä heilumaan sen leikkurin kanssa.
Kolmatta viikkoa oon jo töissäkin loman jälkeen. Toisaalta mun työpaikassa on nyt se "etu", että meillä on vaan semmonen 6 astetta lämmintä. Pääsee siis vilvoittelemaan. Ei oo huvittanu pyöräilä töihinkään näillä helteillä. Muutenkaan en oo nyt päässy ton liikunnan juonesta kiinni loman jälkeen. Ei siis kertakaikkiaan vaan huvita. Siitä se varmaan lähtis, kun aloittais vaan. Katellaan sitä sit syssymmällä.

Palataan taas kun on paremmin asiaa :)

Kesäkynsiä

Ei mulla hirveesti asiaa taida just olla. Loma on ohi ja arki alkoi tänään...palasin siis töihin. Kaikki hyvä loppuu siis aikanaan, pakko todeta jälleen kerran näin. En oo kauheesti laittanu tänne juttuja kynsistä, joten tässä näin yön hiljaisina hetkinä muutamia kuvia kesän tekeleistä.

Ihan kaikista ei oo tullu kuvia edes otettua. Yritän muistaa kuvailla edes kaikki vähän erilaisemmat kynnet.

Macaron-leivokset, ensimmäiseni

Oltiin siis viikonloppuretkellä toisella puolen Suomea. Hääjuhla oli oikein mukava ja rento. Istumalihakseni olivat matkasta ajoittain hieman toista mieltä, mutta kärsikööt ;) Maisemat oli sielä suuntaa hiukan erilaiset kuin täälä meillä päin. Täälä on niin tasaisen tylsää peltoa joka suunnassa.

Meidän mökkirannan maisemat oli aika kivat. Kuva ei taida tosin olla 

ihan edukseen.

Nämä istumapaikkamerkit oli aivan ihanat. Kukahan on mahtanut 

juoda noi kymmenet kuohuviinit :)

Jospa sinne suuntaan lähtis joskus ajelemaan oikein ajan kanssa. Sillä suuntaa olis sukulaisilla mökkikin, eipä vaan oo tullu lähdettyä kahveille. Nyt täytyy tosissaan laittaa harkintaan.

Tänään koitin sitten tehdä elämäni ekat macaronsit. Ei niistä ihan tullu mallikelpoisia, mutta niiden vaikean maineen huomioiden ihan OK. Petrattavaa jäi tosin paljon. Reseptinä käytin...

100g valkuaista (n. 3 kpl)

110g mantelijauhetta

200g tomusokeria

25g hienoa sokeria

Tein ohjeesta 2/3 koska mulla oli vain 80g pussi noita jauhoja. En käyttänyt elintarvikeväriä, vaan laitoin vaaleanpunaista tomusokeria. 

Mun ohjeessa käskettiin vatkata valkuaiset ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi, kun jossain ohjeessa taas näyttää lukevan kovaksi vaahdoksi. Vaahdon sekaan valmiiksi keskenään sekoitetut jauhot ja tomusokeri (sekä mahdollisesti käytettävä elintarvikeväri). Sekoitetaan varovasti nuolialla pienissä erissä. Jauhot ja tomusokeri kannattaa myös siivilöidä. Kälkeenpäin luin toisista ohjeista, että jauhot kannattaa vielä tehosekoittimella hienontaa, koska niissä saattaa olla kokkareita. Sitä en siis tehnyt. 

Valmis taikina pursotin pussiin ja pursottamaan noin kahden euron kolikon kokoisia pyörylöitä.

Tässä taikina pursotettuna leivinpaperille. Nyt "lanttien" kannattaa antaa

levätä min. 40minuuttia, jotta ne "nahoittuvat" pinnasta. Näin pinnasta pitäisi tulla

uunissa rapea.

Paista 150 asteisessa uunissa 10- 14 minuuttia uunista riippuen.

Kuten näkyy, aina ei onnista. Eka satsi oli liian kauan uunissa ja ne 

paistuivat liian koviksi. Ensimmäisten pinta myöskin halkeili. Johtuu ilmeisesti liian löysästä 

taikinasta ja liian vähästä "nahoittumisesta".

Toinen erä onnistui paremmin ja niistä sai muutaman kuvattavankin yksilön. 

Pitsinen jalka jäi aikas matalaksi. Ehkä se ens kerralla onnistuu. Väliin

laitoin valkosuklaa-tuorejuusto tahnaa.

Tulipa kokeiltua. Tekniikkaa pitää vähän hioa.

Muutosta

Jee! mun ei tarvi enää tiskata käsin. Meillä on siis nyt astianpesukone. Se on taas kylla sitä arjen luksusta. Miten tulinkaan ennen toimeen ilman tätä laitetta;) 

Meille on ilmestynyt muutakin tällä viikolla. Nimittäin appivanhempani muuttivat ja uusi asunto on edellistä aika paljonkin pienempi. Niimpä meille ilmestyi tossa yks kaunis iltapäivä piano. Ei se toki ihan tyhjästä hypännyt, tiesin sen tapahtuvan. Se nyt tossa vähän etsii paikkaansa, koska se on mun mielestä meille ihan väärän värinen. Täytyy kaivaa arkistoista pianokoulun alkeet ja alkaa tapailemaan nuotteja. Tuskin muistan enää nuoteista tai pianonsoitosta mitään. Taitaa edellisestä pimputtelusta olla lähemmäs 20 vuotta aikaa. Toi toinen meillä asuva ihminen sitä jokseenkin korvakuulolta pimputtelee. Pianokonserttia tässä siis odottelen:)

Iltapäivällä meidän pitäis pakata puoli sukua autoon ja lähtee ajeleen kohti Itä-Suomee. Mun serkku sanoo huomenna Tahdon. En oo kyllä sielä suunnalla hirveesti liikkunutkaan. Kerran oon tainnu käydä Savonlinnassa. Joskus tooooosi kauan sitte. Luvassa on siis autoilua semmosen 6,5 tuntia.

Nyt pitäiskin pian lähtee parturiin, että näyttäis huomenna ihmiseltä. Pakko tehdä tunnustus, mutta en oo käyny parturis varmaan pariin vuoteen. Ennen otin aina parturikäynnillä jo seuraavan ajan. Sitten jouduin aikani perumaan, enkä ole saanut aikaiseksi varata aikaa. Nyt on vihdoin lähes pakkotilanne mennä. Onneksi! Mun kuontalo on ihan hirvees kunnos. Sattuu olemaan tuota luonnonkiharaa, niin kaikki karvat vaan hörhöttää joka suuntaan. Nyt siihen taitaa tulla vähän apuja.

Tämmöset juhlakynnet väsäilin itselleni eilen