Sain siis synttärilahjaksi tandemlaskuvarjohypyn. Olihan se aika hianoo, ei sitä voi kieltää. Ihmetytti kyllä itteekin etten jännittäny etukäteen juurikaan. Enkä siinä koneen nousuvaiheessakaan ymmärtäny jännittää. Sitte alko vasta tutina, kun koneen ovet avattiin ja opettaja käski siirtyä siihen oviaukolle. Sillon se 4km alko näyttää korkeelta. Ready, Steady, Go! ja sit se oli menoa. Ei siitä varmaan olis tullu ite hypättyä alas, mut kyllä se opettaja hoiti asian niin ettei siinä tarvi kauaa ihmetellä. Se koko operaatio kuvattiinkin. Taitaa olla nättiä kuvaa, kun posket oikein tuulessa lepattaa. Videoa tässä odotellessa. Se kaikki vaan tapahtui niin äkkiä, ettei sitä oikein ehtiny tajuumaan. Voisin kyl mennä toisenkin kerran kokeilemaan. Ehkä sillon pystyis nauttia toisellalailla, kun osais odottaa mitä tapahtuu. Mun veli on hypänny pari vuotta ja ymmärrän kyllä nyt vähän paremmin miksi se on siihen niin koukussa. Hankala sitä fiilistä on selittää, kyllä se pitää itse kokea. Suosittelen ehdottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti