Heipparallaa

Piiiiitkästä aikaa pääsin oikein kirjotteleen tänne. Mistäs mä nyt alottaisin. Jospa ekana kerron onko meillä tapahtunut mitään näkyvää. Ei varsinaisesti ihan hirveesti, paitsi että meillä on vihdoin eteisessä kokovartalopeili (onko se yhdyssana). Nyt ei tarvi enää arvailla miltä näyttää, kun lähtee ihmisten ilmoille. Meillähän oli tarkotus alunperin laittaa liukuovellinen kaappi eteiseen. Siis semmonen peilillinen. Toi peili tuli meille sitten vähän kuin kierrätykseen, koska se olis muuten heitetty menemään. Liukuovellinen kaappi taitaa edelleen tulla, mutta ilman peiliä. Ehkä parempikin, että peili tulikin nyt tolle seinälle, eikä siihen kaappiin. Nyt ei nimittäin tarvi katella itseensä peilistä samalla kun syö. Ruokapöytä kun sattuu olemaan vastapäätä tätä kaapin paikkaa.

Täytynee ostaa tohon oven kahvaan semmonen kuminen

stoppari, ettei paukauta sillä peiliin.

Tänään sattui yks vähemmän hauska tilanne. Mä en kovin usein syö purkkaa (ja tämän jälkeen vielä harvemmin), mutta heitin sit purkan suuhuni, kun lähdin tekeen kynsiä. Olin päivällä syöny valkkaria ja ajattelin, että jospa löyhkäis sit vähän vähemmän. No asiakas koputteli just ovella, kun tunsin suussani jotain outoa ja epämiellyttävää. Lähti sitten hampaasta pala. Hyvin pieni kylläkin ja eikös se pala jääny sit vielä jotenkin jumiin siihen koloonsa. Muistaakseni toi on paikattu hammas, joten pala saattoi lähtee siitä paikastakin. En sitten siinä asiakkaan aikana oikein tienny olisinko syljeskelly hampaan kappaleita roskiin vai pyöritelly sitä sit koko kynsihuollon ajan suussani. Sain sen onneksi pois suustani, mut oli kyl jotenki epämukava tilanne. Selvisin kuitenkin melko kunniakkaasti. Kaikkee voi sattua. Pitäiskö hakee purkkafirmalta korvauksia;)

Ehdimpä sit tänään vielä vähän jumpallekin. Mun liikunnat on viime viikolla vähän jääny ja muutenkin toi laihdutusprojekti on vähän pysähtyny. Mähän en oo syöny kaikkein järkevimmin tässä kuurini aikana ja se näytti nyt sitten vaikuttavan hormoonitoimintaan, joten päätin nyt vähän rauhoittaa epämääräistä syömistäni. Jospa kroppa nyt normalisoituis takaisin kuosiin. Muuta syytä en kehoni "epäilyttävään" käytökseen oikein keksi. Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, ettei oo normaalia olla viikolla suunnilleen nälkäkuurilla (välillä nutrata tai karpata tai jotain muuta) ja sit viikonloppuna lipsua siitä enemmän tai vähemmän (lue:enemmän ja tosi paljo). Joku tolkku hyvä ihminen!

Mut nyt taidan vähän siivoilla ennen kun meen pesemään jumpan hiet pois. Loppu viikkoa :)